perjantai 8. helmikuuta 2013

Viikon henkilö: korallieläin

Itse en ollut ikinä oikein ymmärtänyt, että korallitkin ovat eläimiä. En edelleenkään täysin ymmärrä heidän systeemeitään, mutta yritän nyt kuitenkin.
Elävä.

Tieteellinen luokittelu
Domeeni:Aitotumaiset Eucarya
Kunta:Eläinkunta Animalia
Pääjakso:Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka:Korallieläimet
Anthozoa
Ehrenberg, 1834

Polttiaiseläinten elämänkierrossa voi esiintyä kaksi päävaihetta (yksilömuotoa): pohjaan kiinnittynyt polyyppi ja vapaana uiva meduusa. Useissa ryhmissä (esim. korallitmerivuokot) meduusavaihetta ei kuitenkaan ole. Joiltakin lajeilta taas polyyppivaihe puuttuu.

Korallieläin on käsittääkseni pehmytkudoksesta (polyypista?) muodostuva saalistusta, ruuansulatusta, lisääntymistä ja puolustautumista harjoittava entiteetti. Korallit voivat lisääntyä suvullisesti, suvuttomasti tai jakautumalla. Kivikorallit rakentavat ympärilleen aragoniittista kalkkirunkoa, josta koralliriutat muodostuvat.

Kivikorallin suuaukko vahvasti suurennettuna - yhdennäköisyys merivuokon kanssa on ilmeinen

Kivikorallit kuuluvat merivuokkojen kanssa kukkakoralleihin, joka on yksi korallieläinten alalaji sulkakorallien ja ceriantipatharian kanssa. Kivikorallit voivat hyökätä toisten korallien kimppuun ja syödä ne. Kukkakorallit hankkivat ruokaa pyyntilonkeroidensa avulla. Alla kuva, joka selittää lähes kaiken.
Tässä on korallin polyyppi.
Tietyissä eläinryhmissä polyypit esiintyvät erillisinä yksilöinä (esimerkiksi Hydra, merivuokot), toisissa ne taas muodostavat runkokuntia jossa polyypit kasvavat toistensa päällä, putkimaisilla stoloni-varsilla toisiinsa kiinnittyneinä (esimerkiksi runkopolyyppi Cordylophorakorallit). Yksilöiden ruoansulatusontelot yhdistyvät toisiinsa keenosarkki-putkistolla. Runkokunnan polyypit voivat olla erilaistuneet eri tehtäviin kuten ravinnonottoon, puolustukseen ja lisääntymiseen.

Sulkakorallit eivät (välttämättä) ympäröi itseään samantyyppisellä suurella kalkkikuorella kuin kivikorallit, jotka siis vissiin muodostavat ikään kuin yhdyskuntia (koralliriutat). Eli sulkakorallit toimivat yksin?
Eniten sulkaa muistuttava sulkakorallihenkilö.

Toisin kuin kivikoralleilla, useimmilla sulkakoralleilla ei ole yhtenäistä kalkkirankaa. Sen sijaan niiden tukirankana saattaa olla kovia irrallisia puikkoja, skleriittejä, jotka tukevat veden paineen avulla jäykistyvää korallia. Korallin kuollessa tukiranka yleensä hajoaa, ja koralliriutassa irtaimet skleriitit toimivat vain täyteaineena. Poikkeuksena ovat muutamatSinularia-lajit, joiden runko muodostaa riuttaa. Tubipora musica muodostaa urkupillimäistä putkistoa, joka osallistuu myös koralliriutan rakentamiseen.
Aiemmin omaan Gorgonacea-lahkoonsa luetuilla viuhkamaisilla koralleilla skleriitit liittyvät toisiinsa gorgoniini-proteiinilla. Niiden tukiranka hajoaa korallin kuollessa. SiniselläHeliopora coerulea-korallilla skleriitit kiinnittyvät toisiinsa aragoniitin avulla.

Myös Pohjanmeressä elää sulkakoralleihin kuuluva merikoura.
Merikoura.


Tämä merikoura näyttää enemmän kuolleelta jalalta kuin kädeltä. (NIINPÄ!?!)
Ceriantipatharia-ryhmän (monet?) korallit elävät syvässä vedessä eivätkä tarvitse seuralaisekseen levää. Näihin kuuluva mustakoralli on kuitenkin uhanalainen, koska sen tukirangasta valmistetaan koruja.
Mustakoralli.

Korallit eivät ole tärkeitä vain yksilöinä, vaan myös ekosysteemeinä. Esimerkiksi Australian Iso valliriutta tarjoaa elinympäristön kilpikonnille, kymmenille valas- ja delfiinilajeille, sadoille kala-, hai- ja rauskulajeille ja tuhansille nilviäislajeille. Korallien väri syntyy niiden päällä elävistä levistä. Veden lämpeneminen aiheuttaa levien katoamisen, mikä taas tarkoittaa sitä, että korallilta katoaa keskeinen ravinnonlähde.
Koralliriuttojen laaja kasvu perustuu monilta osin niissä eläviin symbioottisiin zooksantellileviin , jotka saavat koralleilta suojaa ja fotosynteesiin tarvittavia ravinteita, kuten hiilidioksidia. Isäntänä koralli hyötyy levien tuottamasta energiasta ja saa näin paremmat kasvumahdollisuudet. Korallit sijaitsevat suhteellisen matalilla alueilla, joten riutoilla olevat levät saavat hyvin valoa ja näin myös korallieläimet hyötyvät valon määrästä.

Korallien suurin uhka on ilmastonmuutos. Mikäli meriveden lämpötila nousee 3–4 astetta korallit ovat vaarassa menehtyä, mikä aiheuttaisi riuttojen tuhoutumisen.
Kuollut.
Olisin kaivannut lisätietoa polttiaiseläinten kyvystä aistia ympäristöään. Ilmeisesti niillä ei ole esim. aivoja. Mutta en tiedä, miten paljon se vaikuttaa mihinkään.

2 kommenttia: