tiistai 15. tammikuuta 2013

Toisten ilmestys

Ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikään kuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen.


Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä.
Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra jumala, kaikkivaltias, joka oli ja joka on joka tuleva on."

Katso, jalopeura Juudaan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä.

Valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää. Ja se otti kirjan valtaistuimellaistuvan oikeasta kädestä. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa lankesivat Karitsan eteen, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi."

"Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rakkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."

Kaikki luodut, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, sanoivat: "Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti."
Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen."

Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja yksi niistä neljästä olennosta sanoi: "Tule!"
Ja katso, valkea hevonen.
Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, toinen olento sanoi: "Tule!"
Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen.
Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kolmas olento sanoi: "Tule!"
Ja katso, musta hevonen.
Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, neljäs olento sanoi: "Tule!"
Ja katso, hallava hevonen. Hänen valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja petojen kautta.

Kun Karitsa avasi kuudennen sinetin, tuli suuri maanjäristys ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku ja kuu muuttui kokonaan vereksi. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt jne kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät Karitsan vihalta."

Suuri joukko seisoi Karitsan edessä ja he huusivat suurella äänellä: "Pelastus tulee Karitsalta." He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Karitsa on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille.

Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä.
Kotka lensi keskitaivaalla ja sanoi suurella äänellä: "Voi, voi, voi maan päällä asuvaisia niiden jäljellä olevain pasunain äänten tähden, joihin kolmen enkelin vielä on määrä puhaltaa."

Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta. Ja niille annettiin valta vaivata ihmisiä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.

Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot; ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat. Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun. Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.

Hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisistä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta. Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä: niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.

Enkeli huusi suurella äänellä; niinkuin leijona ärjyy.

Ja kun kaksi todistajaa ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät.

Suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi.

Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta.

Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.

Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran, saattaakseen hänet virran vietäväksi.
ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan. Ja se asettui seisomaan meren hiekalle.

Peto nousi merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja yksi sen päistä oli ikäänkuin kuoliaaksi haavoitettu, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.

Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: "Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan." Ja sille annettiin suu puhua suuria pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat. Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailmanperustamisesta.

Toinen peto nousi maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaisia niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, niin että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki panemaan merkin oikeaan käteensä ja otsaansa, ettei kukaan muu voi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.

Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan olivat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoisiksi Karitsalle.

Enkeli sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa, häntä pitää vaivattaman Karitsan edessä."

Kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti.

Toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli.

Viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa.

Lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähti kolme saastaista henkeä, sammakon muotoisia.

Nainen istui helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja enkeli sanoi: "Minä sanon sinulle tuon pedon salaisuuden. Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.

He, jotka antavat voimansa ja valtansa pedolle sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas.
Ja ne kymmenen sarvea ja peto vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa."

Kukistunut on suuri Babylon ja tullut kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.

Kukaan ei enää osta norsunluu-esineitä ja karjaa ja lampaita ja hevosia.

Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. "Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!"

Ja katso: valkoinen hevonen. Ja häntä seurasivat valkoiset hevoset.

Enkeli huusi suurella äänellä: "Tulkaa, kokoontukaa jumalan suurelle aterialle syömään hevosten lihaa."

Peto ja hänen sotajoukkonsa kokoontuivat sotimaan hevosen selässä istuvaa vastaan. Ja peto otettiin kiinni ja heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.

Enkeli otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi.

Enkeli sanoi: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon."

Ja kaupungin lamppu on Karitsa. Elämän veden virta kirkkaana kuin kristalli juoksi Karitsan valtaistuimesta. Ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä.

Ulkopuolella ovat koirat.



Kiitokset ja pahoittelut kaikille, joiden kuvia käytettiin tässä täysin luvattomasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti